Life is peachy

Lähes 2 kuukautta on kulunut siitä kun kone lähti maailman toiselle puolelle HKI-Vantaalta ja paljon on kerennyt tapahtua. 


Päätös ylipäätään lähteä Ausseihin tapahtui semmosessa viikossa. Puhuttiin äitin kanssa Bulgarian matkalla että olisi 

kyllä siistiä sinne ulkomaille lähteä. Siitä kaksi viikkoa eteenpäin ja olin jo saanut viestiä perheeltä että kiinnostaisiko lähteä ja neljä viikkoa siitä eteenpäin oli koko elämä pakattu laatikoihin ja oli aika laittaa big girl pants on ja lähteä matkaan. Ainakin pystyy sanomaan että jotain siistiä tuli lukion jälkeen tehtyä. 

Aika lähtöpäätöksen ja itse lähdön välillä oli tosi hektistä. Äiti ja kumppanit lähtivät Amerikkaan ja jättivät mut yksin sitten kotiin hoitamaan kämpän pakkauksen. hurrr. Vielä viime minuuteilla ennen kentälle lähtöä piti vielä viimeset kamppeet laittaa kondikseen. Viimeseen neljään viikkoon Suomessa liittyi paljon kaikenlaista tapahtumaa, kamalasti töitä, muutamat läksiäiset, naamiaisissakin taidettiin piipahtaa sekä monen monta mahtavaa iltaa istuen autossa. Aivan mahtavaa juhannusmökkireissua unohtamatta ! Ei ole totuus ja tehtävä ollut aikoihin niin hauskaa. 
Mieleen on jäänyt oikein hyvin muutaman kaverin kommentit mm siitä että en mä oikeasti ole mihinkään lähdössä ja ''Et sä siellä kestä edes kahta kuukautta''. 

Hyvästit tosissaan sanottiin 29.7 Helsinki-Vantaan lentokentällä ja tunne turvatarkastuksen jälkeen oli aika uskomaton. Muahan ei siis itkettänyt koko matkan aikana ollenkaan, ainoastaan kun kone oli laskeutumassa Sydneyyn tuli pienoinen paniikki että mitähän mä oon oikeen tekemässä. Hain sitten kahvia ja ruokaa ja viimesen skypetykset Sannin kanssa ennen matkaan lähtöä meijän spotilta. 

Koneessa söin ruuan ja taisin aloittaa leffan mutta nukahdin aika nopeesti että taisin sellaset 8h siitä 12h lennosta nukkua, sitten laskeuduttiinkin Singaporeen. 
Siellä Starbucksista pakolliset kahvit ja ruokaa ja uudestaan koneeseen. 
Koneessa istuin aivan mahtavan amerikkalaisnaisen vieressä joten matka meni tosi lepposasti. 


Sydneyn päässä taas nopeat skypetykset ennen kuin hyppäsin Canberran bussiin. C tuli hakemaan mut bussiasemalta ja kotiin päästyä käski olemaan kun kotona ja ei mennyt kauaa kun nukuinkin jo sikeästi. Illalla tapasin sitten lapset ja perheen ja kaikki vaikuttivat oikein mukavilta. 
Nuorimmainen tosin roikkuikin kiinni sitten seuraavan viikon mikä alkoi kolmen päivän jälkeen todella ahdistamaan. 

Perhe lähti laskettelemaan viikonloppuna ja lähdin itekkin sitten mukaan. Lasketella mähän en osaa mutta parin oppitunnin jälkeen laskinkin jo kuin vanha tekijä. Ja vinkkinä kaikkille että ne kuumat aussimiehet löytyy sieltä Perisheriltä sitten talviaikaa. 

Reissun jälkeen alkoikin arki pyöriä täällä ja oli aika opetella ajamaan sillä vasemmalla puolella tietä mikä olikin loppujenlopuksi yllättävän helppoa. Mutta pakko sanoa että aussit ei osaa ajaa ja kukaan ei käytä valoja päivällä ..
Tutustuin kanadalaiseen Aupairiin heti tokalla viikolla ja pääsinkin eräisiin kotibileisiin katsastamaan australian menoa hänen ja muutaman muun kanukin kanssa ja pakko sanoa että kehumista ei ollut ennenkuin kanadalaiset esittelivät aivan mahtavan juomapelin mitä tullaan suomessakin pelaamaan sitten ens kesänä. Flip-cup.




to be continued ...